Tämän(kin) blogin päivittäminen luultavimmin päättyy.
Luon uutta blogia jonnekin muualle, enkä sitä tänne linkkaa. Lisäinfoa facebookin yhteisössäni.
-Linda
perjantai 25. tammikuuta 2013
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
MakeIt up!
Tämä onkin vähän mainostushenkinen postaus!
Mulla sattui nimittäin käymään satumainen onni yhdessä kivassa jutussa.
Oon niitä rasittavia facebook-kavereita, jotka aina osallistuu "jaa kuva ja tykkää, niin osallistut arvontaan"-juttuihin. Joku joskus vieläpä huomautti että buu buu, niistä ei voita ja ärsyttää jne. No hah, taas voitin! Voitin nimittäin 40€ lahjakortin Tampereella sijaitsevaan MakeIt meikkikauppaan, mikä myy Grimaksen meikkejä. JIPII!
Menin tänään töiden jälkeen into piukassa lunastamaan voittoani ja sain vaikka mitä!
Mulla sattui nimittäin käymään satumainen onni yhdessä kivassa jutussa.
Oon niitä rasittavia facebook-kavereita, jotka aina osallistuu "jaa kuva ja tykkää, niin osallistut arvontaan"-juttuihin. Joku joskus vieläpä huomautti että buu buu, niistä ei voita ja ärsyttää jne. No hah, taas voitin! Voitin nimittäin 40€ lahjakortin Tampereella sijaitsevaan MakeIt meikkikauppaan, mikä myy Grimaksen meikkejä. JIPII!
Menin tänään töiden jälkeen into piukassa lunastamaan voittoani ja sain vaikka mitä!
Kahdet irtoripset, joista toiset ovat sievät mustat ripset, joissa ulkonurkassa pikkuiset valkoiset pampulat. Näin heti itseni eteerisenä leijumassa lumisateessa ne silmissä! Toiset oli niin rajut, että oli vaan pakko :D
Irtopuuterin nappasin, koska tarve olikin kova. Anti shine-voide T-alueelle (meikin alle), lila luomiväri ja pussukassa paperiin käärittynä on kirkkaita ja pinkkejä swarowskin kristalleja!
Ja MakeItin facebook-sivuille laitettiin myös mun ostosreissusta hauska valokuva, jonka nyt hävyttömästi varastan omaan käyttööni.
Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia daameja ja miksei herrojakin katsastamaan tämä jo jonkin aikaa kuninkaankadulla valitettavien raksapeitteiden alla lymyävä herkkukauppa. Hinnat ei päätä huimaa, ja valikoimasta löytyy kaikki Grimaksen tuotteet.
Normaalien meikkien lisäksi löytyy nimittäin myös maskeeraustarvikkeita!
Ja bongasin myöskin erikoispiilareita kassalta, hinnat olivat 30€ hujakoilla, ja linssit kuulemma 3kk-1v linssejä.
Muissa asioissa palaan myöhemmin uudelleen, sillä nää mun työkuviot on saaneet jälleen uuden käänteen, mutta koska kaikki on jälleen työkkäristä kiinni, en uskalla mitään ääneen hekumoida.
Mutta ilmeisen hyvää on luvassa, jos kaikki menee kuten pitääkin!
Niin ja jee, mulla on perjantaina synttärit!!!
-Linda
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Dramaattisia käänteitä
Sori hiljaisuus.
Mulla on kerrankin hyvä syy.
Mulla meni nyt näillänäkymin työkuviot ihan uusiksi, ja luonnollisestikin huonoon suuntaan. En niistä viitsi, enkä oikeastaan edes voi puhua, mutta sanotaan nyt sen verran, että ei hyvältä näytä, ja syyt ovat minusta tai työnantajistani täysin riippumattomia. Byrokratiaan tässä kohtaa syyttävä sormi osoittaa.
Kaikki ei ole vielä lopullista, mutta aika heikosti nyt mihinkään positiiviseen muutokseen luotan.
Niitä asioita olen tässä nyt toista viikkoa miettinyt ja stressaillut, sekä hieman itkeäkin tihrustanut.
Itku tosin on ollut hyvinkin tervetullutta, koska olen jo jonkin aikaa jollakin kummallisella robottivaihteella kulkenut. Liekö se on taas masennus kun päätään nostelee. Ota näistä selvää helvetti soikoon.
Noh, katsotaan miten ämmänlänkyrän käy. Luultavasti kaikki menee tutusti ja turvallisesti ihan päin vittua.
Viime viikonloppuna oli Miian ja sen miehen häät.
Oli aikas ihanat kemut. Mulla ei ole kuvia juhlista, koska mun hienostelu-käsilaukkuun ei mahdu kameraa. Koitin myös ottaa valokuvia mun omasta "hääeleganssistani", mutta ei se oikein onnistunut. Yhdessä kuvassa puuttuu pää, toisessa jalat ja lopuista ei muuten vaan saa mitään selvää takavalon takia.
Mutta voin kuitenkin kertoa, että mulla oli musta mekko, iron fistin zombie-korkkarit, samaan sarjaan pikkulaukku, mustat sukkahousut ja kauheesti meikkiä.
Juhlissa oli upea hääpari, 50-luvun tunnelmaa, juomaa, popcorn-kone, bändejä, karkkibuffet, kakkuja, hyvää ruokaa, Jarkko Martikainen, taikuri ja hauskaa seuraa.
Oli erittäin onnistuneet juhlat, ja morsian sai mut oikeasti hengähtämään, niin kauniilta näytti!
Negatiivisina juttuina mainittakoot se, että kukaan ei tanssittanut minua ja mun osalta hääilta päättyi yhtälöön: piikkikorot + nurmikenttä + siideri + booli + vesisade = Linda kyljellään kuralätäkössä. Tyypillistä :D
Sitten tähän päivään. Tai oikeammin eiliseen. Tai no, vaikkapa perjantaihin, ja tarkemmin siihen hetkeen kun ostin pilipalikuulokkeet. Äänentoisto niin ja näin, välttää kun on halpisluurit. Mutta kattokaa nyt hyvänen aika millaset!!!
Mulla on kerrankin hyvä syy.
Mulla meni nyt näillänäkymin työkuviot ihan uusiksi, ja luonnollisestikin huonoon suuntaan. En niistä viitsi, enkä oikeastaan edes voi puhua, mutta sanotaan nyt sen verran, että ei hyvältä näytä, ja syyt ovat minusta tai työnantajistani täysin riippumattomia. Byrokratiaan tässä kohtaa syyttävä sormi osoittaa.
Kaikki ei ole vielä lopullista, mutta aika heikosti nyt mihinkään positiiviseen muutokseen luotan.
Niitä asioita olen tässä nyt toista viikkoa miettinyt ja stressaillut, sekä hieman itkeäkin tihrustanut.
Itku tosin on ollut hyvinkin tervetullutta, koska olen jo jonkin aikaa jollakin kummallisella robottivaihteella kulkenut. Liekö se on taas masennus kun päätään nostelee. Ota näistä selvää helvetti soikoon.
Noh, katsotaan miten ämmänlänkyrän käy. Luultavasti kaikki menee tutusti ja turvallisesti ihan päin vittua.
Viime viikonloppuna oli Miian ja sen miehen häät.
Oli aikas ihanat kemut. Mulla ei ole kuvia juhlista, koska mun hienostelu-käsilaukkuun ei mahdu kameraa. Koitin myös ottaa valokuvia mun omasta "hääeleganssistani", mutta ei se oikein onnistunut. Yhdessä kuvassa puuttuu pää, toisessa jalat ja lopuista ei muuten vaan saa mitään selvää takavalon takia.
Mutta voin kuitenkin kertoa, että mulla oli musta mekko, iron fistin zombie-korkkarit, samaan sarjaan pikkulaukku, mustat sukkahousut ja kauheesti meikkiä.
Juhlissa oli upea hääpari, 50-luvun tunnelmaa, juomaa, popcorn-kone, bändejä, karkkibuffet, kakkuja, hyvää ruokaa, Jarkko Martikainen, taikuri ja hauskaa seuraa.
Oli erittäin onnistuneet juhlat, ja morsian sai mut oikeasti hengähtämään, niin kauniilta näytti!
Negatiivisina juttuina mainittakoot se, että kukaan ei tanssittanut minua ja mun osalta hääilta päättyi yhtälöön: piikkikorot + nurmikenttä + siideri + booli + vesisade = Linda kyljellään kuralätäkössä. Tyypillistä :D
Sitten tähän päivään. Tai oikeammin eiliseen. Tai no, vaikkapa perjantaihin, ja tarkemmin siihen hetkeen kun ostin pilipalikuulokkeet. Äänentoisto niin ja näin, välttää kun on halpisluurit. Mutta kattokaa nyt hyvänen aika millaset!!!
Hyvin kun valo osuu, niin välkehtii hienosti. Sopii eritoten huomiohuorailuun katuvaloissa pimeässä kaupungissa.
Eilen menin laittamaan Paulan tukkaa kuntoon, joka olikin jo aika villiintynyt. Sain vapaat kädet, joten neito sai tummalla ja pinkillä värjätyn con cave-polkkatukan otsiksen kanssa. Ens kerralla saa vielä paremman kun kaikki hiukset kasvaa vaadittuun mittaan. Mutta oikke bueno!
Leivottiin pullaa hiustenlaiton ohessa ja hölöteltiin akkain juttuja.
Sit päätin että nyt mennään syömään. Mentiin sitten ahtamaan pyttipannut Tillikkaan.
Tarjoilijaa odotimme dramaattisin elein.
Suuruudenhulluus-kohtauksissamme otettiin isot pyttärit, koska ne ei ole kun euron kalliimmat. BIG MISTAKE! Kumpikaan meistä ei jaksanut syödä annostaan loppuun. Katsokaa nyt herranjumala. Mitähän strutsinmunia noi kananmunatkin oikein on!
Oon aika onnellinen ton pyttipannun kanssa, jos ette huomanneet :D
Mutta seura oli hyvää ja ruoka hyvää. Alimmassa kuvassa myös näkyy kohtalokas jäävesilasi. Ihan oikeesti, miks ravintolassa maksaa lasillinen jäävettä EURON!?
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
-Linda
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Pettymysten venetsialaiset
Tietty kun kaavailin ties mitä bloggailtavaa, tulin ihan helvetilliseen flunssaan. En ole paljoakaan koneella jaksanut nököttää. Mutta olen iloinnut siitä, että olette mun blogin löytäneet ja kommentoineet! Kiitos siitä!
Viikonloppu oli Tampereella tapahtumia täynnä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen chilifestarit ja chilrock, jossa piipahdettiin Paulan kanssa perjantaina. Mulla oli kyllä kamera mukana ja olis saanut paljon vaikka mitä näpsittävää, mutta en sitten kuitenkaan kameraa laukustani kaivanut. En tiedä miksi.
Haaveilin jo perjantaina parista uudesta lävistyksestä kun näin keskustorilla lävistysbussin. Tyydyin katselemaan koruja.
Muutoin ilta sujui taukoamattoman keskustelun merkeissä. Kahvia, teetä, suklaata ja helvetin hyvää seuraa tupakan ryydittämässä raittiissa ilmassa. En vois parempaa pyytää.
On maailman ihaninta kun on ystäviä keiden kanssa voi ihan vaan olla ja keskustella.
Lauantaina oli ties mitä. Chilifestit jatkuivat, zombiewalk, Tampereen venetsialaiset ja puistojuhla soukanpuistossa. Mies oli järkkärinä puistojuhlassa, jonne en itse sitten päätynyt, koska olin ladyjen hiuksia laittamassa.
Raidasin mama-Lotuksen pakastimen ja samalla kuulin että illalla on takon katolla Von Hertzen Brothersin keikka, jotain valojuttuja ja iloisia tulitteita. Päätin mennä, ja sain puhuttua Paulan ja Joonaksen kaveriksi.
Sitä ennen mulla oli kuitenkin hieman unfinished business to do, ja menin sinne perkeleen keskustorin rei-itysbussiin ja hain lisää rautaa boobseihin. Olo oli euforinen. Nyt olo on euforinen ja aristava :D Nyt on siis horizontalit ja verticalit. JEI!
Vein pakasteet kotiin ja ryntäsin takaisin keskustaan treffaamaan nuorta paria.
Odotellessa katselin zombie walkista valuvaa porukkaa. MIKÄ PETTYMYS!! Miltei kaikilla oli vaan vähän tuhrittu jotain mustaa, valkoista ja punaista sormiväriä naamaan ja roiskittu kirkkaana hohtavaan puhtaanvalkoiseen paitaan jotain verenkaltaista. Hiillyin ihan siitä, kuinka vähän ihmiset olivat nähneet vaivaa!
Zombiet ovat saastaisia, rupisia, veren, mädän ja visvan peittämiä kuolleita ihmisiä. Ei punaisella sormivärillä turhittuja valkopaitaisia tyyppejä joilla on ehjät farkut jalassa.
Ens vuonna on ehkä pakko osallistua ja nähdä itse vaivaa.
Lähdettiin köpöttelemään laukontorille ja aika nopeasti kävi selväksi, että paikalla olisi kannattanut olla jo about kaksi tuntia aikaisemmin.
Järkkärit käännyttivät alasillalla ihmisiä pois. Ei mahdu.
Kierrettiin toiselle puolelle. "Ei mahdu, kiertäkää koskikeskuksen takaa".
Ei jaksettu lähteä enää, vaan jäätiin murjottamaan puistoon ja kuuntelemaan musiikkia, joka oli vain kaukaista muminaa. Nähtiin me siitä pari kissanpieruakin.
Paulan murjotus on aika lennokas.
Huom meitsin spektaakkelimainen kaksoisvalotus!
Tilaisuus loppui, ja Joonaksella oli täysi työ pitää kaksi murjottavaa naista tyytyväisenä.
Coffee housessa oli tullut jo valomerkki joten ei päästy sinnekään kahville.
Oon muuten sitä mieltä, että Tampereelta puuttuu kokonaan sellaset baarien aukioloilla varustellut kahvilat! Ei aina jaksa mennä kapakkaan!
No, mentiin sitten hesburgeriin. Tunnelmallinen mesta..
Siinä sitten jutskailtiin ja juotiin limua ja kahvia. Mä riehaannuin ja söin pehmiksen.
Bussipysäkillä otettiin tärähtäneitä valokuvia.
All and all, aikas ihana viikonloppu. Tänään aion rentoilla vaan ja katsella telkkaria, laittaa ruokaa ja lyhentää omaa otsatukkaa.
Huomenna jatkuu nimittäin arki.
Puspus! -Linda
Viikonloppu oli Tampereella tapahtumia täynnä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen chilifestarit ja chilrock, jossa piipahdettiin Paulan kanssa perjantaina. Mulla oli kyllä kamera mukana ja olis saanut paljon vaikka mitä näpsittävää, mutta en sitten kuitenkaan kameraa laukustani kaivanut. En tiedä miksi.
Haaveilin jo perjantaina parista uudesta lävistyksestä kun näin keskustorilla lävistysbussin. Tyydyin katselemaan koruja.
Muutoin ilta sujui taukoamattoman keskustelun merkeissä. Kahvia, teetä, suklaata ja helvetin hyvää seuraa tupakan ryydittämässä raittiissa ilmassa. En vois parempaa pyytää.
On maailman ihaninta kun on ystäviä keiden kanssa voi ihan vaan olla ja keskustella.
Lauantaina oli ties mitä. Chilifestit jatkuivat, zombiewalk, Tampereen venetsialaiset ja puistojuhla soukanpuistossa. Mies oli järkkärinä puistojuhlassa, jonne en itse sitten päätynyt, koska olin ladyjen hiuksia laittamassa.
Raidasin mama-Lotuksen pakastimen ja samalla kuulin että illalla on takon katolla Von Hertzen Brothersin keikka, jotain valojuttuja ja iloisia tulitteita. Päätin mennä, ja sain puhuttua Paulan ja Joonaksen kaveriksi.
Sitä ennen mulla oli kuitenkin hieman unfinished business to do, ja menin sinne perkeleen keskustorin rei-itysbussiin ja hain lisää rautaa boobseihin. Olo oli euforinen. Nyt olo on euforinen ja aristava :D Nyt on siis horizontalit ja verticalit. JEI!
Vein pakasteet kotiin ja ryntäsin takaisin keskustaan treffaamaan nuorta paria.
Odotellessa katselin zombie walkista valuvaa porukkaa. MIKÄ PETTYMYS!! Miltei kaikilla oli vaan vähän tuhrittu jotain mustaa, valkoista ja punaista sormiväriä naamaan ja roiskittu kirkkaana hohtavaan puhtaanvalkoiseen paitaan jotain verenkaltaista. Hiillyin ihan siitä, kuinka vähän ihmiset olivat nähneet vaivaa!
Zombiet ovat saastaisia, rupisia, veren, mädän ja visvan peittämiä kuolleita ihmisiä. Ei punaisella sormivärillä turhittuja valkopaitaisia tyyppejä joilla on ehjät farkut jalassa.
Ens vuonna on ehkä pakko osallistua ja nähdä itse vaivaa.
Lähdettiin köpöttelemään laukontorille ja aika nopeasti kävi selväksi, että paikalla olisi kannattanut olla jo about kaksi tuntia aikaisemmin.
Järkkärit käännyttivät alasillalla ihmisiä pois. Ei mahdu.
Kierrettiin toiselle puolelle. "Ei mahdu, kiertäkää koskikeskuksen takaa".
Ei jaksettu lähteä enää, vaan jäätiin murjottamaan puistoon ja kuuntelemaan musiikkia, joka oli vain kaukaista muminaa. Nähtiin me siitä pari kissanpieruakin.
Paulan murjotus on aika lennokas.
Sitten alkoi jo satamaan vettäkin. Onneksi vaan ripottamalla.
Siirryttiin vähän lähemmäs koskikeskusta ja alkoi se musiikkikin kuulumaan. Surkeasti lauleskelin "Angel's eyes"-biisiä epätoivon ja kurjuuden hetkellä kaikuvan musiikin mukana. Nähtiin kun takon rakennus välkkyi. Olis se varmaan ollut ihan hieno, jos olis oikealta puolelta nähnyt...
Kyl me sit muutama rakettikin nähtiin!
Huom meitsin spektaakkelimainen kaksoisvalotus!
Tilaisuus loppui, ja Joonaksella oli täysi työ pitää kaksi murjottavaa naista tyytyväisenä.
Coffee housessa oli tullut jo valomerkki joten ei päästy sinnekään kahville.
Oon muuten sitä mieltä, että Tampereelta puuttuu kokonaan sellaset baarien aukioloilla varustellut kahvilat! Ei aina jaksa mennä kapakkaan!
No, mentiin sitten hesburgeriin. Tunnelmallinen mesta..
Siinä sitten jutskailtiin ja juotiin limua ja kahvia. Mä riehaannuin ja söin pehmiksen.
Bussipysäkillä otettiin tärähtäneitä valokuvia.
All and all, aikas ihana viikonloppu. Tänään aion rentoilla vaan ja katsella telkkaria, laittaa ruokaa ja lyhentää omaa otsatukkaa.
Huomenna jatkuu nimittäin arki.
Puspus! -Linda
lauantai 18. elokuuta 2012
Eka postaus bloggerissa
Heimoi tyypit!
Nyt sain vihdoinkin sitten luotua tänne uuden blogin. Rähinää ja materialismia on vuodatuksessa, en sitä sieltä poista, mutta uusia päivityksiä sinne ei enää tule. Uutta on myös nimi, eli LindaLotus 2.0. Tämä tarkoittanee sitä että jotenkin hienosti koitan ilmaista että tämä on nyt better and improved, vaikka samaa paskaahan tämä tulee olemaan. Luulisin näin.Paloi kyllä aika tehokkaasti hihat vuodatuksen sekoiluihin. Kaikki kuvat katosivat siis kuin pieru saharaan miltei blogin koko olemassaoloajalta, ja voitte kuvitella millainen duuni niiden uudelleen lataaminen ja liittäminen olisi. EI KIITOS!
Mutta siis uusi era alkakoot. Koitan ensi viikolla saada tänne muutakin sisältöä kuin tämän tervehdykseni.
Niin, ja tietty opetella käyttämään tätä koko palvelua jotenkin :D
Tuttunne, ikiteini-Linda joka käyttää liian pieniä vaatteita
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)