Mulla on kerrankin hyvä syy.
Mulla meni nyt näillänäkymin työkuviot ihan uusiksi, ja luonnollisestikin huonoon suuntaan. En niistä viitsi, enkä oikeastaan edes voi puhua, mutta sanotaan nyt sen verran, että ei hyvältä näytä, ja syyt ovat minusta tai työnantajistani täysin riippumattomia. Byrokratiaan tässä kohtaa syyttävä sormi osoittaa.
Kaikki ei ole vielä lopullista, mutta aika heikosti nyt mihinkään positiiviseen muutokseen luotan.
Niitä asioita olen tässä nyt toista viikkoa miettinyt ja stressaillut, sekä hieman itkeäkin tihrustanut.
Itku tosin on ollut hyvinkin tervetullutta, koska olen jo jonkin aikaa jollakin kummallisella robottivaihteella kulkenut. Liekö se on taas masennus kun päätään nostelee. Ota näistä selvää helvetti soikoon.
Noh, katsotaan miten ämmänlänkyrän käy. Luultavasti kaikki menee tutusti ja turvallisesti ihan päin vittua.
Viime viikonloppuna oli Miian ja sen miehen häät.
Oli aikas ihanat kemut. Mulla ei ole kuvia juhlista, koska mun hienostelu-käsilaukkuun ei mahdu kameraa. Koitin myös ottaa valokuvia mun omasta "hääeleganssistani", mutta ei se oikein onnistunut. Yhdessä kuvassa puuttuu pää, toisessa jalat ja lopuista ei muuten vaan saa mitään selvää takavalon takia.
Mutta voin kuitenkin kertoa, että mulla oli musta mekko, iron fistin zombie-korkkarit, samaan sarjaan pikkulaukku, mustat sukkahousut ja kauheesti meikkiä.
Juhlissa oli upea hääpari, 50-luvun tunnelmaa, juomaa, popcorn-kone, bändejä, karkkibuffet, kakkuja, hyvää ruokaa, Jarkko Martikainen, taikuri ja hauskaa seuraa.
Oli erittäin onnistuneet juhlat, ja morsian sai mut oikeasti hengähtämään, niin kauniilta näytti!
Negatiivisina juttuina mainittakoot se, että kukaan ei tanssittanut minua ja mun osalta hääilta päättyi yhtälöön: piikkikorot + nurmikenttä + siideri + booli + vesisade = Linda kyljellään kuralätäkössä. Tyypillistä :D
Sitten tähän päivään. Tai oikeammin eiliseen. Tai no, vaikkapa perjantaihin, ja tarkemmin siihen hetkeen kun ostin pilipalikuulokkeet. Äänentoisto niin ja näin, välttää kun on halpisluurit. Mutta kattokaa nyt hyvänen aika millaset!!!
Hyvin kun valo osuu, niin välkehtii hienosti. Sopii eritoten huomiohuorailuun katuvaloissa pimeässä kaupungissa.
Eilen menin laittamaan Paulan tukkaa kuntoon, joka olikin jo aika villiintynyt. Sain vapaat kädet, joten neito sai tummalla ja pinkillä värjätyn con cave-polkkatukan otsiksen kanssa. Ens kerralla saa vielä paremman kun kaikki hiukset kasvaa vaadittuun mittaan. Mutta oikke bueno!
Leivottiin pullaa hiustenlaiton ohessa ja hölöteltiin akkain juttuja.
Sit päätin että nyt mennään syömään. Mentiin sitten ahtamaan pyttipannut Tillikkaan.
Tarjoilijaa odotimme dramaattisin elein.
Suuruudenhulluus-kohtauksissamme otettiin isot pyttärit, koska ne ei ole kun euron kalliimmat. BIG MISTAKE! Kumpikaan meistä ei jaksanut syödä annostaan loppuun. Katsokaa nyt herranjumala. Mitähän strutsinmunia noi kananmunatkin oikein on!
Oon aika onnellinen ton pyttipannun kanssa, jos ette huomanneet :D
Mutta seura oli hyvää ja ruoka hyvää. Alimmassa kuvassa myös näkyy kohtalokas jäävesilasi. Ihan oikeesti, miks ravintolassa maksaa lasillinen jäävettä EURON!?
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.
-Linda
