Viikonloppu oli Tampereella tapahtumia täynnä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen chilifestarit ja chilrock, jossa piipahdettiin Paulan kanssa perjantaina. Mulla oli kyllä kamera mukana ja olis saanut paljon vaikka mitä näpsittävää, mutta en sitten kuitenkaan kameraa laukustani kaivanut. En tiedä miksi.
Haaveilin jo perjantaina parista uudesta lävistyksestä kun näin keskustorilla lävistysbussin. Tyydyin katselemaan koruja.
Muutoin ilta sujui taukoamattoman keskustelun merkeissä. Kahvia, teetä, suklaata ja helvetin hyvää seuraa tupakan ryydittämässä raittiissa ilmassa. En vois parempaa pyytää.
On maailman ihaninta kun on ystäviä keiden kanssa voi ihan vaan olla ja keskustella.
Lauantaina oli ties mitä. Chilifestit jatkuivat, zombiewalk, Tampereen venetsialaiset ja puistojuhla soukanpuistossa. Mies oli järkkärinä puistojuhlassa, jonne en itse sitten päätynyt, koska olin ladyjen hiuksia laittamassa.
Raidasin mama-Lotuksen pakastimen ja samalla kuulin että illalla on takon katolla Von Hertzen Brothersin keikka, jotain valojuttuja ja iloisia tulitteita. Päätin mennä, ja sain puhuttua Paulan ja Joonaksen kaveriksi.
Sitä ennen mulla oli kuitenkin hieman unfinished business to do, ja menin sinne perkeleen keskustorin rei-itysbussiin ja hain lisää rautaa boobseihin. Olo oli euforinen. Nyt olo on euforinen ja aristava :D Nyt on siis horizontalit ja verticalit. JEI!
Vein pakasteet kotiin ja ryntäsin takaisin keskustaan treffaamaan nuorta paria.
Odotellessa katselin zombie walkista valuvaa porukkaa. MIKÄ PETTYMYS!! Miltei kaikilla oli vaan vähän tuhrittu jotain mustaa, valkoista ja punaista sormiväriä naamaan ja roiskittu kirkkaana hohtavaan puhtaanvalkoiseen paitaan jotain verenkaltaista. Hiillyin ihan siitä, kuinka vähän ihmiset olivat nähneet vaivaa!
Zombiet ovat saastaisia, rupisia, veren, mädän ja visvan peittämiä kuolleita ihmisiä. Ei punaisella sormivärillä turhittuja valkopaitaisia tyyppejä joilla on ehjät farkut jalassa.
Ens vuonna on ehkä pakko osallistua ja nähdä itse vaivaa.
Lähdettiin köpöttelemään laukontorille ja aika nopeasti kävi selväksi, että paikalla olisi kannattanut olla jo about kaksi tuntia aikaisemmin.
Järkkärit käännyttivät alasillalla ihmisiä pois. Ei mahdu.
Kierrettiin toiselle puolelle. "Ei mahdu, kiertäkää koskikeskuksen takaa".
Ei jaksettu lähteä enää, vaan jäätiin murjottamaan puistoon ja kuuntelemaan musiikkia, joka oli vain kaukaista muminaa. Nähtiin me siitä pari kissanpieruakin.
Paulan murjotus on aika lennokas.
Sitten alkoi jo satamaan vettäkin. Onneksi vaan ripottamalla.
Siirryttiin vähän lähemmäs koskikeskusta ja alkoi se musiikkikin kuulumaan. Surkeasti lauleskelin "Angel's eyes"-biisiä epätoivon ja kurjuuden hetkellä kaikuvan musiikin mukana. Nähtiin kun takon rakennus välkkyi. Olis se varmaan ollut ihan hieno, jos olis oikealta puolelta nähnyt...
Kyl me sit muutama rakettikin nähtiin!
Huom meitsin spektaakkelimainen kaksoisvalotus!
Tilaisuus loppui, ja Joonaksella oli täysi työ pitää kaksi murjottavaa naista tyytyväisenä.
Coffee housessa oli tullut jo valomerkki joten ei päästy sinnekään kahville.
Oon muuten sitä mieltä, että Tampereelta puuttuu kokonaan sellaset baarien aukioloilla varustellut kahvilat! Ei aina jaksa mennä kapakkaan!
No, mentiin sitten hesburgeriin. Tunnelmallinen mesta..
Siinä sitten jutskailtiin ja juotiin limua ja kahvia. Mä riehaannuin ja söin pehmiksen.
Bussipysäkillä otettiin tärähtäneitä valokuvia.
All and all, aikas ihana viikonloppu. Tänään aion rentoilla vaan ja katsella telkkaria, laittaa ruokaa ja lyhentää omaa otsatukkaa.
Huomenna jatkuu nimittäin arki.
Puspus! -Linda
